Biopolttoaineista toivotaan kestävää energiaratkaisua – Vindkraft

Vindkraft

Locales logo
Forgot your your password?

Biopolttoaineista toivotaan kestävää energiaratkaisua

Biopolttoaineiksi lasketaan kaikki eloperäiset ainekset, kuten puu, turve, hakkuujäte sekä kaikki sokeria ja tärkkelystä sisältävät kasvit. Lisäksi biopolttoaineena voidaan käyttää kotitalousjätteitä, eläinten lantaa, ruohoa, olkea ja vesikasveja. Biomassaa voidaan kuivata ja polttaa sellaisenaan, mutta siitä voidaan tarvittaessa jalostaa myös polttoainetta, kuten bioetanolia tai biodieseliä. Liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineina käytetään erityisesti maissia, sokeriruokoa ja öljypalmua. Myös kotimaisen metsäteollisuuden jäteliemet sopivat biopolttoaineiksi. Metsäteollisuus pystyykin tuottamaan itse suurimman osan tarvitsemastaan sähköstä ja lämmöstä käyttäen hyväkseen puun jätteitä ja jätelientä. Sähköntuotannossa biopolttoaineiden osuus on noin 18 prosenttia. Biopolttoaineista saatavaa energiaa kutsutaan bioenergiaksi.

Biopolttoaineella on tärkeä rooli hiilidioksiditasapainon ylläpitäjänä. Kasvaessaan se pystyy sitomaan itseensä yhtä paljon ilmakehän hiilidioksidia kuin palaessaan vapauttaa takaisin luontoon. Tämän takia mistään muusta biopolttoaineesta kuin turpeesta ei synny rikkidioksidia, vaan ainoastaan typen oksideja ja hiukkaspäästöjä. Biopolttoaineet jaotellaan yleensä kahteen eri sukupolveen: elintarviketuotantoon soveltuvat raaka-aineet kuten sokeriruoko tai masisi ovat ensimmäisen sukupolven biopolttoaineita, toisen sukupolven polttoaineiden raaka-aineina toimivat pääasiassa jätteet, joissa on korea lignoselluloosapitoisuus, kuten hakkuujätteet ja puupurkutavara. Toisen sukupolven biopolttoaineisiin kuuluvat myös elintarviketeollisuuden jätteet.

Kaikki alkoi puusta

Biopolttoaineista vanhin lienee puu. Ihminen on hyödyntänyt puun poltosta saatavaa lämpöenergiaa tulen keksimisestä lähtien. Puuta on kautta historian hyödynnetty laajasti kaikissa sellaisissa maissa, joissa on metsäteollisuutta. Puun sivutuote voi olla mustalipeää, purua, kuorta tai pölyä. Energiakasveja, kuten esimerkiksi ruokohelpiä, kasvatetaan pelloilla nimenomaan energiakäyttöön. Suomessa puun osuus kokonaisenergiantuotannosta on viidennes ja maailman teollisuusmaiden joukossa tämä on yksi korkeimmista prosenteista. Puulla on korvattu öljyä pienissä lämpölaitoksissa ja 1990-luvulta lähtien sitä on poltettu turpeen rinnalla myös suurissa voimalaitoksissa. Poltettava puu on pääosin teollisuuden sivutuotteena syntyvää puuainesta. Lisäksi metsähakkuiden jäljiltä jäävät kannot, juurakot ja latvat käytetään hyödyksi. Teollisuudelta yli jäävästä purusta ja hakkeesta saadaan puristamalla pellettejä, joita voi jälleen polttaa energian saamiseksi. EU:n ja Suomen tavoitteisiin on kirjattu myös puuperäisten polttoaineiden käytön lisääminen.

Puuta poltetaan turpeen rinnalla sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa. Puupellettien käyttö yleistyy jatkuvasti pienkattiloissa. Teollisuuden sivutuotteena syntyvä puu on hinnaltaan edullista. Menetelmien kehittyessä ja kysynnän kasvaessa myös metsähakkeen kannattavuus on kasvanut. Puun lisääntynyt käyttö on vaatinut kuitenkin turvevoimalaitoksilta uusia investointeja. Puuta suositaan sen edullisuuden ja ympäristöystävällisyyden takia. Puun poltto ei kiihdytä ilmastonmuutosta. Haittana ovat kuitenkin hiukkaspäästöt, joita pyritään vähentämään suodattimien avulla. Puun pienpoltossa syntyy hiilivetypäästöjä.

Biomassaa kaasuttamalla saadaan aikaan synteesikaasua, jota voidaan puhdistamisen ja mukauttamisen jälkeen polttaa sähkön ja lämmöntuotantoa varten. Puukaasusta saadaan myös liikennepolttoainetta ja kemiallisia raaka-aineita. Yksi puukaasun suurimmista ongelmista on kuitenkin terva, jota ei nykymenetelmillä saa kokonaan puhdistettua puukaasusta. Tällä useat yritykset pyrkivätkin kehittämään prosesseja, joiden avulla terva saataisiin eroteltua puukaasusta.

Biopolttoaineille halutaan selkeät arviointikriteerit

Biopolttoaineiden avulla pyritään yhä suuremmassa määrin hillitsemään ilmastonmuutosta. Tosiasiassa biopolttoaineiden ympäristövaikutusten arviointi vaatii vielä kehittämistä, sillä todellisen tilanteen arvioimiseksi on syytä arvioida tuotteen koko elinkaarta. VTT:n mukaan esimerkiksi useat ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet vaativat raaka-aineen tuotantovaiheessa enemmän energiaa kuin mitä valmis polttoaine tarjoaa. Parhaillaan biopolttoaineille ollaan kehittämässä EU-tasolla ns. kestävyyskriteereitä, joissa arvioon liitetään ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökulmat. Biopolttoaineiden raaka-ainetuotannossa täytyy ottaa huomioon lisäksi maaperän, vesistön ja ilman laatu. EU:n sertifiointijärjestelmä pyrkii luomaan yhteiset pelisäännöt koko Eurooppaan samalla kun biopolttoaineiden määrää kasvatetaan. Suomessa energian ympäristömerkkinä toimii Ekoenergia. Se rajaa kuitenkin kestävän bioenergian piiristä pois kannot ja juurakot, sillä niitä tarvitaan maaperää sitomaan ja estämään ravinteiden kulkeutumista vesistöön.